Irlanti on edelleen omaleimainen kansakunta tuulisella saarellaan. Ihmiset ovat ylpeitä juuristaan ja maastaan. Vaikka taloudellisesti Irlannilla ei menekään juuri nyt ollenkaan hyvin, ovat he puheliaita ja avuliaita vierailleen. Tutustuin tuohon iirinkieliseen maahan Keski-Suomen maakunnan yhteistyöryhmän opintomatkalla. Iiriä eli gaelinkieltä en oppinut. Sen verran erikoista tuo vanha Irlantilainen kieli on. Jotain muuta matkasta kuitenkin jäi mieleen.

Kelttitiikerin talous kramppaa todella pahasti ihan samasta syystä kuin USA:nkin. Pankit pumppasivat taloutta ylöspäin asuntorahoituksen avulla. Asuntojen hinnat ovat pilvissä. Yhdestä Euroalueen köyhimmästä maasta tuli reilussa 20 vuodessa yksi BKT:ltaan rikkaimmista. Mutta, mutta. Kun vientivetoisen maan ulkomaankauppa on pysähtynyt lähes täysin, on kupla alkanut puhjeta. Isoimpien pankkien pääomista on sulanut jo jopa 98%. Ne ovat siis toimintakyvyttömiä.

Sosiaaliturva on käytännössä perheiden, sukulaisten ja kolmannen sektorin varassa. Työttömyys on voimakkaassa kasvussa. Köyhiä oli ennen taloustaantuman alkuakin suhteessa enemmän kuin USA:ssa. Kaikki perustui jatkuvan kasvun strategiaan. Velkavetoiselle taloudelle on siis tulossa kovat ajat, kun EU:kaan ei enää tue Irlantia entiseen malliin.

Se, mikä meidät erottaa Irlannista on juuri tukiverkkojen laajuus. Yksilöllä on huomattavasti parempi turva pahan päivän varalle. Tuloerotkaan eivät ole yhtä suuria kuin Irlannissa. Siitä huolimatta meidän kilpailukykymme on ollut maailman huippuluokkaa. Meidän valmiutemme taantumaan on siis ollut paljon parempi kuin Irlannin. Itse asiassa jotakuinkin parempi kuin minkään muun maan Euroopassa.

Nykytilanteessa on siis syytä edelleen pitää kiinni meidän vahvuuksista, oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta ja hyvästä sosiaalisesta tukiverkostamme. Tuloerojen kasvattamiseen ei ole yhtään hyvää syytä. Ahneus ei nimittäin ole hyvä syy. Terveisiä muuten Liliukselle.

Hienosäätöä meilläkin on syytä tehdä. Kuntien järjestämien palvelujen rahoitus on turvattava kestävästi ja nimenomaan niin, että kunnat ja valtio eivät kilpaile keskenään. Kuntien väliseen kilpailuunkaan ei saa uhrata panoksia. Annetaan myöskin toimivien yksiköiden, niin kuntien kuin palveluidenkin olla suuria tai pieniä. Koko ei takaa mitään. Osaaminen ja sen hyödyntäminen on hyvien palvelujen tae nyt ja tulevaisuudessa. Ja se, että ollaan ihmisiksi toisillemme.

Dublinissa Suomen suurlähettilään vastaanotolla Keski-Suomen maakuntahallituksen puheenjohtaja Helena Pihlajasaaren ja SAK:n aluejohtaja Ahti Ruoppilan kanssa.