Suomalainen terveydenhoitojärjestelmä on myllerryksessä. On syytäkin olla. Nykyinen järjestelmä ei kykene tuottamaan tasa-arvoisia palveluja koko kansalle. Maailman parhaaksi maaksi vastikään rankatulle maalle ei ole mairittelevaa olla OECD-maiden huonoin palvelujen tasa-arvoisessa saatavuudessa.

Suomalainen terveydenhoitojärjestelmä on myllerryksessä. On syytäkin olla. Nykyinen järjestelmä ei kykene tuottamaan tasa-arvoisia palveluja koko kansalle. Maailman parhaaksi maaksi vastikään rankatulle maalle ei ole mairittelevaa olla OECD-maiden huonoin palvelujen tasa-arvoisessa saatavuudessa.

Kyse on nimenomaan siitä, että vähäosaisten saatavilla on huomattavasti huonommin terveyspalveluja kuin rikkailla ja työssäkäyvillä. Palvelumaksut ovat heille este käyttää edes välttämättömiä julkisia palveluja puhumattakaan yksityisistä lääkäripalveluista. Jos ei ole rahaa leipään ei sitä silloin ole lääkärissä käyntiinkään. Seurauksena on syrjäytymisen paheneminen.

Ratkaisu ongelmaan olisi aika simppeli. Julkinen, niin valtion budjetti- kuin Kelan maksama, rahoitus pistetään yhteen koriin ja sillä tuotetaan yhdessä kuntien kanssa kattavat perus- ja erikoissairaanhoidon palvelut koko väestölle, ikään, sukupuoleen ja taloudelliseen asemaan katsomatta. Ratkaisulla olisi jo kiire, sillä syrjäytyneitten määrä kasvaa koko ajan ja Suomella ei ole siihen varaa. Meidän kilpailukykymme tae on ollut koko kansan osaamis- ja voimavarojen hyödyntäminen reilusti ja mahdollisimman tasa-arvoisesti. Kaikilla pitää olla mahdollisuus antaa oma panoksensa yhteisen hyvän rakentamiseen ja saada korvauksena kohtuullinen elintaso ja yhdessä sovitut tarpeen mukaiset palvelut.

Valitettavasti epäkohdan korjaaminen ei näytä todellisuudessa kiinnostavan ei hallitusta eikä isoa osaa kuntiakaan. Niin ihmeellisiä himmelisysteemeitä on uusista PARAS-lain mukaisista terveyskeskuksista rakentumassa.

Toinen asia, joka uhkaa Suomen asemaa kansainvälisillä markkinoilla ja vielä sisältä päin sekin, on EK. Siitä on näköjään tullut autonominen loinen Suomen yhteiskuntaan. Se voi itsenäisesti ja muiden mielipidettä kyselemättä päättää suomalaisen työelämän pelisäännöistä, ilman vastuuta niiden toimivuudesta. Tuo vastuu on ulkoistettu palkansaajille.  Ja hallitus katsoo sujuvasti sivusta. Mites se menikään? Kenen leipää syöt, sen lauluja...