Vaikka suomalainen terveydenhuolto on edelleen kansainvälisesti mitaten edullista verrattuna bruttokansantuotteeseen, on jotain pielessä. Valtionhallinto kiukuttelee hajanaisen järjestelmän ongelmista. Kunnat valittavat kustannusten nousua ja kuntalaiset joutuvat odottelemaan hoitoon pääsyä. Lisäksi henkilöstö voi huonosti. Kukaan ei ole tyytyväinen.
Vaikka suomalainen terveydenhuolto on edelleen kansainvälisesti mitaten edullista verrattuna bruttokansantuotteeseen, on jotain pielessä. Valtionhallinto kiukuttelee hajanaisen järjestelmän ongelmista. Kunnat valittavat kustannusten nousua ja kuntalaiset joutuvat odottelemaan hoitoon pääsyä. Lisäksi henkilöstö voi huonosti. Kukaan ei ole tyytyväinen.
Yksi ongelman ydin on se, että nykyinen järjestelmä perustuu 40 vuotta vanhaan oganisaatiorakenteeseen kansanterveyslain ja silloisen erikoissairaanhoitolain -uudistuksen ajoilta. Toinen syy on se, että erityisesti keskussairaalat toimivat suurimmaksi osaksi 50- 60 vuotta vanhoissa tiloissa. Sama tilanne on monin paikoin myös perusterveydenhuollon terveysasemien suhteen. Ne on aikanaan suunniteltu sen ajan parhaan tietämyksen mukaan.
Aika ja tarpeet ovat kuitenkin tänään aivan toiset. Viimeisen 20 vuoden aikana lääketiede ja hoitokeinot ovat kehittyneet huimasti, mutta tilat, joissa potilaat hoitonsa saavat eivät ollenkaan samaan tahtiin.
Nyt onkin erittäin tärkeää uudistaa palvelujen tuottamisorganisaatioiden lisäksi myös tilat tulevien tarpeiden mukaisiksi. Puolivillaisiin ratkaisuihin ei kannata tyytyä. Muuten hyödyt jäävät saamatta.
Rakennuskustannukset varmasti säikyttävät poliittisia päätöksentekijöitä. Uudelleen organisoitujen palvelujen ja nykyaikaista toimintaa tukevien tilojen kustannushyödyt on kuitenkin hyvä huomioida, kun viivan alle tulevaa summaa lasketaan . Tämä keskustelu on Keski-Suomessakin syytä käydä juuri nyt, kun keskussairaalan tilaratkaisujen selvitystyön raportti on tuoreena pöydällä.
