Viime päivät kotimaista keskustelua on hallinnut perustuslakimuutosta tehneen Taxellin työryhmän raportti. Totta kai siitä syntyi poliittinen kädenvääntö. Tavoite vahvistaa parlamentaarista valtaa on sinällään hyvä. Toisaalta historiamme aikana presidentin ja eduskunnan/valtioneuvoston välinen sopiva jännite on ollut vain hyväksi Suomelle.
Viime päivät kotimaista keskustelua on hallinnut perustuslakimuutosta tehneen Taxellin työryhmän raportti. Totta kai siitä syntyi poliittinen kädenvääntö. Tavoite vahvistaa parlamentaarista valtaa on sinällään hyvä. Toisaalta historiamme aikana presidentin ja eduskunnan/valtioneuvoston välinen sopiva jännite on ollut vain hyväksi Suomelle.
Se on sitten toinen juttu, toteutuuko esitetty muutos parlamentarismin hyväksi. Nykyisellään tahtoo kuitenkin olla, että eduskunta alistuu hallituksen tahtoon eikä päinvastoin. Puoluekuri kun ylittää yksittäisen kansanedustajan perustuslaillisen oikeuden olla omaa mieltä päätettävänä olevista asioista. Virkistävä poikkeus kotisohvan näkökulmasta tähän oli viimeisin eduskunnan istuntokauden avaava puhemiehen vaali. Siinä kansanedustajat äänestivät niin kuin itse ajattelivat ja säikähtivät lopputulosta itsekin. Silti olen sitä mieltä, että kyseinen prosessi oli tervehdyttävä eduskunnan tulevaisuuden kannalta. Eduskunnan sisäinen toiminta nousi esille. Kulukurin täytyy toimia sielläkin, jos sitä kerran vaaditaan kaikkialla muuallakin. Eduskunta on myös usean sadan ihmisen työpaikka ja työhyvinvoinnilla on sielläkin iso merkitys. Ei ole siis ollenkaan merkityksetöntä, kuinka tuota taloa johdetaan.
Kunta- ja palvelurakenneuudistus etenee vääjäämättä ja hyvä niin. Nyt vain tuli hallitukselle taktinen virhe. Menivät sotkemaan kohtalaisen hyvin etenevää prosessia ministerien välisellä kädenväännöllä. Perusterveydenhuollon rakenneuudistus kun on jotakuinkin päätöksiä vaille valmis kunnissa ympäri Suomea. Tässä herkässä vaiheessa koko sosiaalitoimen sotkeminen samaan soppaan pisti nimittäin jo aiemmin empivät kuntien päättäjät epäilemään entistä enemmän oman kuntansa ja kuntalaisten edun toteutumista tulevissa muutoksissa. Aiemman epävarmuuden on aiheuttanut seutukuntien keskuskuntien kohtalaisen itsekäs esiintyminen. Muun muassa Jyväskylä on tässä kunnostautunut viimeaikoina. Ympäristökuntien luottamusta ei ainakaan yhtään lisää muiden organisaatioiden osaamista vähättelevät lausunnot. Etenkin, kun kaikkien tiedossa on tämän maakunnan keskuksen omat pitkään kestäneet ongelmat niin talouden kuin kuntalaisten tarvitsemien palvelujen määrän suhteen. PARAS-hankkeen etenemisen kannalta toivonkin sopivaa nöyryyttä ja kumppaneiden kunnioitusta myös Jyväskylän ylimmän johdon kannanottoihin. Sillä olisi koko seutukunnan tulevaisuudelle positiivinen vaikutus.
