Viime viikkojen tapahtumien perusteella meitä on taas muistutettu elämän kovista tosiasioista.

Arabimaissa kuohuu, kun kansa ei oikein tykkää vallanpitäjistään. Niin tahtoo yleensä käydä diktatorisille, yhden totuuden vallanpitäjille. Aikansa voi kovalla kädellä väkeään kyykyttää. Jossain vaiheessa kuitenkin kuppi menee nurin ja valta vaihtuu joko rauhallisemmin tai vähemmän rauhallisesti.

Toinen ajattelemisen aihetta antanut tapahtumaketju on Japanin maanjäristyksen ja tsunamin aikaansaama katastrofi. Se taas todisti, kuinka pieniä ovat ihmisten keinot, kun luonto näyttää voimansa.

Olennaista näissä molemmissa tapahtumissa on se, että äärimmäisen tilanteen edessä ajatus ohjautuu perusasioihin. Mistä saan juomaa ja ruokaa ja missä on lämmintä nukkua? Kaikki kokoavat voimansa näiden tarpeiden saavuttamiseksi.

Meillä Suomessa on rauha maassa ja tämän talven suuremmat lumimyräkätkin on jo todennäköisesti takana. Eli kaikki hyvin? Suurimmaksi osaksi näin on. Perusasiat yleisesti ottaen onkin kunnossa. Joidenkin mielestä liiankin hyvässä kunnossa. Kuitenkin reilu miljoona suomalaista on tuon hyvinvoinnin ulkopuolella. Miksi?

Siksi, että ne joilla menee hyvin, ovat niin ahneita, etteivät vahingossakaan suo samaa kaikille. Ja samalla he ummistavat silmänsä toisten huono-osaisuudelta. Se on kuulemma häviäjien oma vika, ettei pärjää. Tärkeintä on vain se, että itse pärjää ja mieluusti vielä paremmin kuin nyt, sillä ahneella ei ole koskaan riittävästi. Ahneus lisää ahneutta. Mutta köyhä on vähäänkin tyyytyväinen. Tämä on muuten ihan tieteellisesti todistettu fakta.

Ahneus pitäisi aina suitsia niin, että se olisi pidäteltävissä sopivasti kurissa. Sopivasti löysää antamalla löytyy uusia suuntia ja kehitystäkin. Suitset pitää vain olla jonkun viisaan käsissä, sillä vapaana mellastaen ahneus tuhoaa nopeasti ympäriltään kaiken muun. Se ei ole kestävää kehitystä vaan johtaa sitten aina lamaan ja näin on poikeuksetta aina käynyt ja tulee käymään vastakin. Näin kävi Suomessa 90-luvun alussa. Yhdysvalloissa pari vuotta sitten ja Kreikassa ja Irlannissa viimeisimmäksi. Ahneus voitti ja jälki kylmää vieressä katsojaa. Meille suomalaisille tuli hirmuinen matokuuri, että maa selvisi parin vuosikymmenen takaisesta lamasta. Laman aiheuttajat, rahalla keinottelijat, eivät silloinkaan halunneet korjata jälkiään. Se jää aina muiden tehtäväksi, siis syyttömien veronmaksajien.

Olisiko nyt aika valjastaa suitset tälle touhulle ja pistää pelurit siivoamaan jälkensä? Vastuuttomat pankit, pörssipelurit ja poliitikot laitetaan tällä kertaa oikeisiin töihin. Korjaamaan virheensä ja omasta pussistaan.

Siitä on kyse, kun puhutaan pörssi- ja pankkiverosta. EU ja Suomi tarvitsee nyt jämäköitä päätöksiä, joilla kurssi oikaistaan terveelle pohjalle. Nyt vaalien alla on hyvä miettiä, kuka/ketkä kykenevät niitä suitsia pitelemään riittävän tiukalla, että talous oikenee kantavalle pohjalle.

Oikeistosta ei taida olla siihen hommaan.