Soteuudistusta on väännetty jo niin kauan, ettei kukaan kohta muista, milloin se alkoi. Näyttää myös unohtuneen pääosin, miksi uudistuksen tekoon on lähdetty.

Ensinnäkin potilas ja asiakas eli kansalainen on näköjään unohtunut jo kokonaan, kun nykyistä maan hallituksen esitystä katsoo tarkemmin. Kovin vääntö näkyy poliittisesti olevan siinä, kuinka paljon palveluista ja sitä kautta myös rahoista saadaan siirrettyä yksityissektorin osuudeksi tulevassa palvelutuotannossa. Tällä hetkellä sivulauseissa puhutaan vähintään noin 6 mrd eurosta. Kun vuonna 2015 käytettiin erikoissairaanhoitoon ja perusterveydenhuoltoon yhteensä 10,6 mrd euroa, on yksityistämiseen käytettävä summa jo oikeasti suuri. Ja tuosta summasta kertyvät voitot tulevat suuret ulkomaisessa omistuksessa olevat terveysfirmat siirtämään konsernilainoina ulkomaille. Tälle porsaanreiälle hallitus ei ole tekemässä yhtään mitään. Niinpä varovaisestikin arvioiden noin 500 miljoonaa euroa verovaroja tulee poistumaan kansantaloutemme kierrosta pois vuosittain. Vientitulojen kasvulle tulee kirittävää sitä kautta vielä nykyistäkin enemmän.

Toiseksi palvelujen ja erityisesti niiden saatavuuden piti parantua nykyisestä. Viime viikon hoitoalan neuvottelukierroksen ylityö- ja vuoronvaihtokielto osoitti sen, että jo nyt on tulevan uudistuksen vuoksi palvelut säästetty niin tiukalle, ettei ne pyöri ilman poikkeamista työaikalain ja sopimusten mukaisista suunnitelluista työvuoroista. On täysin selvää, ettei tälle pohjalle voi rakentaa mitään kestävää palvelurakennetta, koska minkäänlaisella palvelujen uudellen organisoinnilla ei pystytä saavuttamaan tulevia säästötavoitteita ja samaan aikaan tarjoamaan nykyistä parempia palveluja. Yhtälö ei vain voi toimia. Hoitohenkilöstö ei yksinkertaisesti riitä. Ei edes uusissa, tulevia palvelutarpeita paremmin vastaavissa tiloissa, koska kysyntä on joka tapauksessa kasvamassa.

Nyt onkin poliittisiin päätöksiin saatava nopeasti lisää realismia muutenkin kuin euroista puhuttaessa.